Kesäretkeilyä karhupolulla

Käytiin tosiaan vuos sitten elokuun viimeisellä viikolla ystäväni kanssa tallaamassa Karhunkierros. Ennakko-odotuksina mulla oli reittiä kohtaan, että se ois helppo, kaunis ja täynnä muita retkeilijöitä. Noh, kaksi ensimmäistä piti hyvin paikkansa, mutta viimeinen ei juurikaan. Poluilla ei ollut ruuhkaa, paitsi ehkä hienoimpien koskien lähistöllä johtuen niiden kätevästä saavutettavuudesta päiväretkikohteina. Telttaa ei tarvittu ennen viimeistä yöpymistä, koska autiotuvat oli lähes tyhjiä ja melko viihtyisiä. Sää ylitti kaikki odotukset lähes koko vaelluksen ajan. Olin aiemmin vuosia sitten käynyt kokeilemassa Kitkajoen pärskeitä koskenlaskulautasta käsin, joten oli kiva lopultakin patikoida koko reitti ja kurkata mitä siellä on Jyrävän jälkeen. Tykkään virtaavasta vedestä esteettisesti tosi paljon, joten kosket, vesiputoukset yms. reitin varrella on aina mukavia, etenkin jos niiden lähistöllä voi käydä uimassa. 

Kiutaköngäs, mun uus kotimainen lempparikoski.
Sivumennen sanoen koskien lisäks tykkään sanoista,
joissa on paljon ä ja ö -kirjaimia.

Ja tässä taas suosikkini reitillä sijaitsevista autiotuvista.
Taivalkönkään tupa on noin sata vuotta vanha ja tunnelma
hämärähkö, illan pimetessä aavistuksen aavemainen.

Useimmat ilmeisesti tallustaa reitin pohjoisesta etelään, mutta me mentiin just vastakkaiseen suuntaan. Lähtöiltana jätettiin Kainuu taa ja ajeltiin Rukalle, jätettiin mun silloin vielä ajokelpoinen mazda parkkiin ja käveltiin ekat pari kilometriä yöpymään lähimpään mahdolliseen majapaikkaan. Siitä jatkettiin seuraavat neljä päivää pohjoiseen leppoista tahtia tallustellen ja vaihtelevaa maisemaa ihaillen. Hautajärven luontotalolle reitin pohjoispäässä saavuttiin illansuussa ja koitettiin eka saada kyytiä takas etelään, mutta autoja meni niin harvakseltaan ja pimeä alkoi hiipiä rupuisten retkeilijöiden ylle, että tuli sitten teltallekin käyttöä. Reitin voi toki myös esim. juosta päivässä, jos treenaa jotain polkumaratoonia varten. :) (Tavattiin tällainen tyyppi heti ekana päivänä, suurin osa vastaantulijoista joita moikkailtiin kuului pitävän melko samaa tahtia kuin mekin...)

Tässä pari kuvaa mun kesäretkille tyypillisestä lounaasta. Jos reissu
ei oo muutamaa päivää pitempi, tykkään mieluummin käyttää tuoreita juttuja ainakin alkumatkasta. Loppumatkaasta voi sitten syödä rinkan pohjalla lojuneet pussisopat ja hetivalmiitnuudelit.

Loppukesäisen helteinen ja viihtyisän metsäinen Karhunkierros tuntui ihanan kotoisalta. Oltiin aiemmin samana vuonna retkeilty Ellan kanssa muun muassa Kyushun saarella Japanissa sekä Sichuanin vuorilla Kiinassa (ehkä kirjotan niistäkin joskus), joten oli rentouttavaa samoilla vehreessä suomalaisessa metässä. Karhunkierros on tosiaan niin hyvin viitoitettu reitti, että karttaa ei tarvitse - toki suosittelen aina ottamaan sen varmuuden vuoks ja koska kartat on hyvää iltalukemista. Maasto ei toki ole missään nimessä tylsää eikä välttämättä helppoakaan, vaan polku on paikoin juurakkoista ja kivikkoista ylä- ja alamäkeä. Välillä tietty on sitten leveempää baanaa, etenkin Jyrävän ja Kiutakönkään ympäristöissä. Tämä sopi oikeen hyvin; koska harrastan laiskottelua myös vaeltajana jaksan aika harvoin rypeä suossa tai miettiä minkä mäen päällä me nyt ollaankaan. Monet aloittaa vaeltamisen Karhunkierroksesta, ja se onkin hyvä reitti omatoimisen patikoimisen aloittamiseen. Sen voi kulkea hyvin myös yksin ja esim. nyt on hyvä hetki lähtee. :) Toki jos halajaa karumpiin maisemiin melkosesti pohjoisemmaks, vois lueskella myös seuraavan kertomuksen...

Puolimatkassa ollaan. Olennaiset asiat, jotka Karhunkierroksesta
 kannattaa etukäteen tietää löytyy helposti luontoon.fi -palvelusta.