Randoilua ranskalaisilla vuorilla

Massif du Mont Blanc karttaa on käännelty viime viikkoina kerran jos toisenkin ja chamonixtopo on ollut inspiroivaa iltalukemista. Kelien salliessa ollaan päästy tekemään muutama randoretki lähihuipuille ja -jäätiköille. Eka retki tehtiin Aiguille Pourrielle. Sinne on lyhyehkö (puoltoista tuntia?) skinnaus Cornu -hissin yläasemalta ja lasku Flégèren puolelle. Lähettiin liikkeelle ajoissa, koska ennuste oli, että näkyvyys on mennyttä puolenpäivän aikaan. Topissa meinasikin hiukan pelottaa, kun näkyvyys näytti menevän jo tuntia aiemmin. Onneksi pilvet huiteli menemään sen verran, että laskun ajan näki oikeen loistavasti. Lumi oli pehmeetä ja lasku mukava. 

Possujuna ylöspäin Aiguille Pourrielle.

Topissa! En mennyt suoraan alas, kuva ei ihan kerro ekan tiputuksen jyrkkyyttä...

Luvassa pilvistyvää. 

Viime viikolla toteutui myös haaveeni "mökkiretkestä" alppikämpälle. Kohteeksi suunniteltiin Albert huttia Tourin jäätikön laidalla, jonne oltais menty Col du Passonin kautta. Lähtöpäivä oli kuitenkin puuterifiesta trallallaata hillittömän lumisateen jälkeen, joten hissijonot Grands Montetsilla oli myös hillittömät. Varsinkin kun tehokkaampi kabiinihissi ei toiminut. Päästiin toppiin vasta yhden kieppeillä, joten muutettiin plääniä ja mentiin jäätikön poikki Argentièren refugeelle. Laskua tuli hiukan GM:n topista alas, mutta muuten reissu meni lähinnä hiihdellessä ja fiilistelessä. Ranskalaisen alppikämpän avoin talvipuoli oli yöpymiseen semiok - ei yhtä viihtyistä ja hyvin eristetty kuin kotoisat autiotuvat pohjoisessa, mutta tilaa oli paljon, kamiina löytyi ja huopia oli riittämiin. 

Maisemat kohillaan, onnellinen skinnaaja Argentièren jäätiköllä. Edessä häämttää Mont Dolentin huippu. 

Ilta hiipii vuorille. 

Mun retkikeitinsetti on edelleen mielestäni hyvin kuvauksellinen. :) Ranskalainen retkimuona kelpas kans. 

Näistä ja parista muusta retkestä jäi kytemään halu tehdä näitä lisää. Pikkuhiljaa täällä on oppinut reittejä, ihan pari vaan niistä on ehtinyt säiden ja terveyden salliessa tehdä ja aivan valtavasti oisi ideoita minne seuraavaksi. Taidot liikkua vuorilla kehittyvät hiljalleen ja huikeen kaunis mutta haasteellinen maailma ylhäällä vuorilla aukeaa tasamaan tallaajalle. Täytynee tulla uudelleen ja uudelleen, tänne ja muualle, jos joka reissulla oppisi vähän lisää... 

Kuvakertomus Alpeilta

Blogi havahtuu taas horroksestaan talvisten aktiviteettien myötä. Aattelin kertoa kymmenellä kuvalla miltä viime aikoina on näyttänyt. Ranskassa ollaan, aurinko paistaa joskus ja luntakin on tullut jatkuvasti lisää. Ja punaviini maksaa kaupassa alle kaks euroa. Jee.

Tollanen näkymä avautui Bréventin huipulta eräänä aurinkoisena päivänä.

Tossa on nätti mäki Flégèressä. Siinä kisattiin ekana lauantaina Freeride World Tour, 

jota en tosin malttanut katsoa kovin kauaa kun oli nätti päivä laskeakin.  

Pirteä tuolihissimeitsie hyvin lumisateisena päivänä Balmessa... :)

Ja samalta päivältä kiva suksimeitsie. Kiitos näistä kuvista Minnalle. 

Tällainen oli keli monena päivänä. Lumi on pehmeetä ja sitä on paljon, mutta näkyvyyttä heikonlaisesti. Yritän tässä tallentaa kavereitten laskua, jepjep...

Ja sitten oli hyvin lämmin päivä, jolloin vähän skinnattiin ja rämmittiin Les Houchesissa. 

Tässä peruskaunis postikorttimaisema, josta ei olekaan sen enempää sanottavaa. 

Tässä hirveästi yskivä, troppeja popsiva laskija ottaa aurinkoa Grands Montetsin topissa. 

Ja tässä se päivä jolloin tiesi erityisen selvästi, miks tää on niin siistiä. Paljon 

laskujälkiä joo, mutta pehmeää lunta, hyvä keli ja piiiitkä ihana seikkailu.

Ja taas mennään...alaspäin... (Tämänkin kuvan otti Minna.)