Isle of Skye - patikointia ja peukalokyytejä

Lokki osui sopivasti kuvaan...

Jos sattuu tykkäämään sellaisista paikoista, joissa yhdistyvät vuoret ja meri, Isle of Skye on aika viihdyisä matkakohde. En vois varmaan kylliksi hehkuttaa sitä, kuinka nätti tuo saari on, joten ei varmaan kannata ees aloittaa. Skyellä vuoret ovat vehreitä ja pääosin loivapiirteisiä, lähes joka puolella solisee vesi ja lampaat rouskuttaa ruohoa. Rannat ovat veistoksellisia, välillä jylhää kivikkoa ja paikoin hiekkapoukamia. Ja ne vesiputoukset! Niitä tosiaan riittää. Cuillin -vuorten luoteisrinteiltä laskeutuva joki, jossa sijaitsee Fairy Pools -niminen vesiputousalue, pääsee kyllä omassa listassani maailman Top 10 näteimpien paikkojen joukkoon (montakohan paikkaa listassa jo on? 100 ?). Koska paikat joissa yhdistyy vuoret ja meri on usein myös kylmiä, tuulisia ja sateisia, oltiin varauduttu kyseisiin keleihin. Paikallisten mukaan koko kesä olikin ollut surkein vuosikymmeniin, mutta me oltiin iloisesti yllättyneitä jo siitä, että aurinko saattoi joskus jopa paistaa eikä sadekaan ollut kovin kylmää ja pitkäkestoista...

On aika vaikea kuvata jotain niin isoa ja kolmiulotteista, kuin jokia, vuoria ja vesiputouksia (etenkin kun niitä on monta peräkkäin n. kilometrin matkalta). Tässä kuitenkin muutama vesiputouskuva:

Kirjoittaja keijulammilla. Kuvista kiitän hurmaavaa reissuseuralaistani :)

Kaikkialla Skotlannissa vaeltamiseen tämä walkhighlands -sivusto on todella hyvä apu reittisuunnittelussa. Monet Skyenkin reiteistä on listattu sinne, mutta toki kartta ja paikallisten vinkit ovat myös olennaisia. Skyellä useimmat lomailijat reissaavat vuokra-autolla eli ajavat majapaikasta kohteeseen x ja tekevät siellä jonkun päiväretken. Me tultiin saarelle bussilla ja yövyttiin eka yö Kyleakinissa. Sieltä liftattiin vaellusreittien varrelle ja luonnonnähtävyksiä bongailemaan, Liftaaminen oli tosi helppoa, mutta myös hieman sosiaalisesti kuluttavaa ja toki ajallisesti epävarmaa. Ensimmäisenä päivänä päästiin kahdella eri kyydillä valitsemamme reitin alkupäähän. Patikoitiin Sligachanin kylästä jokea seuraillen Fairy Poolsille, oiskohan ollut joku 15 km patikointia uskomattoman kauniissa maisemissa. Se oli kyllä juuri niin maaginen paikka kuin nimikin vihjaa; moniksi uomiksi jakautuneessa joessa oli vesiputouksia toisensa jälkeen, ja toinen toistaan kauniimpia. Niiden välissä sitten oli syviä kirkkaita lampia, joissa tosiaankin osaa kuvitella keijujen peseytyvän kuutamoöin (semmoisten hyvin kylmää kestävien keijujen). Fairy Poolsilta saatiin kyyti rannalle Glenbrittlen leirintäalueelle, josta olikin upeat näkymät sekä merelle että Cuillin vuorille.

Näistä kuvista selviää keittiö- ja majoitusvarustuksemme. Aikoinaan Japanista ostamani pikkuinen kaasukeitin on ollut todella näppärä reissuilla, joissa vaeltamista on muutamia päivä kerrallaan. Trangian pienempi kattila ja teepannu riittävät keittoastikoiksi kahelle hengelle. Teltta on vanha ja pieni, mutta oikeen toimiva. Ainoa mitä varsinkin sadekeleillä jää kaipaamaan, on edes jonkinlainen absidi, jossa voisi säätää ja säilyttää märkiä varusteita. 

Moni muukin on rakastunut Skyeen ja palaa sinne aina uudelleen. Esimerkiksi liftatessamme Taliskerin tislaamosta kohti Dunveganin linnaa meidät poimi kyytiin sympaattinen ranskalaisnainen, joka oli kerran Skyellä vierailtuaan rakastunut saaren luontoon ja meininkiin ja palasi sinne joka kesä uudelleen töihin. Sattumalta hän työskenteli mukavassa kahvilassa, jossa sattui olemaan myös antikvariaatti ja design -myymälä. Siellä sitten vierähti hyvä tovi maistellessa sellaista kahvia, joka muutaman pikakahvipäivän jälkeen tuntui luksukselta. Muita mieleenjääneitä kyyditsijöitä oli menninkäisennäköinen vanha mies, joka kertoili meille kotisaarensa tarinoita, sekä hollantilaiset kaverukset, jotka illansuussa poimivat meidät väsyneet liftarit kyytiin vanhan hautausmaan parkkipaikalta. Ei tiedetty mihin mentäisiin tai missä telttailtaisiin - noh, tyypit oli menossa Portreehen leirintäalueelle ja kaupan kautta vieläpä, joten siinä selkisi meidänkin suunnitelma.

Portreesta lähettiin jatkamaan matkaa kohti Invernessiä. Fiilistelyni Skotlannista päättyy tähän, koska tässä ja edellisessä jutussa tuli kertoiltua juuri niistä mielenkiintoisimmista paikoista. Edinburgh oli toki myös huikean kiva kaupunki, jossa oli mukava meininki ja paljon nähtävää, mutta siitä nyt löytyy varmaan ihan tarpeeksi juttuja internetistä jo valmiiksi...

Skotlanti on vähän kuin Lappi mut vehreämpi...

...ja sade on lämpimämpää ja asutusta paljon enemmän. Heinäkuun lopun Skotlannin reissumme ensimmäinen vaelluspätkä oli West Highland Wayn pohjoisin n. 40 km. Linkistä löytyvässä reittikuvauksessa se on jaettu etappeihin Kingshouse - Kingslochleven - Fort William. Matkustettiin Lontoosta yöbussilla Glasgow´hun, josta jatkettiin saman tien bussilla eteenpäin. Hyppäsimme bussista Glencoen laskettelukeskuksen kohdalla, jossa polku ylittikin tien juuri sopivasti. Osasin oottaa sitä, että reitti ei kulkisi kovin erämaisissa maisemissa, vaan esimerkiksi läntisen Skotlannin halki menevä päätie olisi ajoittain näkyvissä ja reitin varrella on kyliä ja maatiloja. Silti tuli yllätyksenä se, että itse polkukin seuraili lähes koko matkan vanhoja tienpohjia tms. Maisemat oli toki hyvin kauniita ja reitti huiteli ylempänä vehreillä vuorilla, joten ei se tienkään läheisyys juuri häirinnyt.

  

(Pika)kahvitauko.

Ekana yönä telttailu oli hyvin märkää, vettä tuli solkenaan ja leiriydyttiin metässä, joten ei ollut juurikaan mukavuuksia. Skotlannissahan periaatteessa ei ole mitään jokamiehen oikeuksia, mutta telttailu kuulemma on paikallisten lähteiden mukaan silti aika ok missä vaan, kunhan on riittävän kaukana taloista. Sateisuuden vuoksi kuitenkin totesimme, että lämmin suihku on viileiden ja märkien vaelluspäivien jälkeen aika kiva asia ja puhelintakin oisi hyvä päästä latailemaan, koska siinä oli ainoo kamera. Niinpä loput telttailuyöt vietimme mukavasti leirintäalueilla. Leirintäalueet Skotlannissa oli helppoja ja edullisia, yleensä n. 7 - 12 puntaa per yö. Ainoa mitä suomalaisena kaipasi, oli nuotiopaikat. Vaikka kokkailuun toki meillä oli mun minikaasukeitin, niin jotenkin aina kaipaa nuotion loimussa istuskelua osaksi leirielämää.

Kolmantena vaelluspäivänä jätettiin rinkat säilöön Glen Nevisin leirintäalueelle ja tehtiin päiväretki Ben Nevisille (1344 m). Vuori on silleen ihan saavutettavissa kaikille, vaikkei mikään vuorikiipeilijä olisikaan ja monenikäistä porukkaa näkyi vuorelle nousevan. Onhan siinä paljon todella kivikkoista, jyrkkääkin nousua ja ylhäällä on lumisia paikkoja ja vielä terävämpää kivikkoa, mutta kun varaa tarpeeksi aikaa, tankkaa eväitä eikä masennu kun tunteja kivuttuaan on vasta puolivälissä, niin kyllä sinne ihan mukavasti kiipeää eri kuntoiset ihmiset. Meillä kävi jälleen erittäin loistava tuuri säiden suhteen, sillä kun oltiin jo lähes ylhäällä näkyvyys katosi ja alkoi sataa todella kylmää inhaa sadetta. Mutta kun päästiin ihan huipulle, niin johan pilvipeite repesi ja saatiin nauttia huikeista postikorttimaisemista. Kannatti. 

Lunta! Ja heti on kodikas fiilis. Muutenkin tutunoloiset maisemat...

Huiputuskuva.

Ja just alaspäinhän tämmöstä kivikkoa on vielä kivempi tulla....

Ben Nevisiltä palattuamme käveltiin rinkkojen kanssa pari kilometriä Fort Williamiin, jossa majoituttiin Fort William Backpackers -hostelliin. Se oli yksi viihtyisimpiä, tunnelmallisimpia hostelleja, joissa oon koskaan ollut. Kaunis viktoriaaninen (?) rakennus mäen päällä, upea olohuone-lounge, jonka korkeista ikkunoista näkyi vuorimaisema (silloin kun ei satanut). Kahvia ja teetä riittää ja muutenkin käytännön asiat toimii todella joustavasti. Hostelli kuuluu MacBackpackers -ketjuun, joilla on hostelleja muun muassa Isle of Skyellä, Invernessissä ja Edinburghissa. Vietettiinkin kaikki hostelliyöt Skotlannissa saman ketjun hostelleissa. Aivan upeita, suosittelen!

Empä oo ennen nähnyt tämmöistä kastikevalikoimaa pubissa.
Curry & pint setissä oli tässä kapakassa mitä mainioin hinta-laatusuhde. 

Ylämaille

Rinkka on pesty ja korjattu, kohta ehkä myös pakattu... Nyt se haisee mukavasti mäntysuovalta ja irronneet remmit on nopeella ompelulla taas tukevasti kiinni. Tämä teksti käsitelkööt vanhojen rönttöisten vaellusvarusteiden korjausompelua yms. huoltotoimenpiteitä... :) No ei kai nyt kerkee, tässä matkalle pakkaillessa vain muistin, että mullahan on reissublogikin. Ei lähtenyt aktiivisempi bloggaaminen viime syksynä vauhtiin, mutta eipä tässä enempiä tavoitteita ollutkaan. Menneenä talvena tuli tehtyä pari onnistunutta laskureissua hulppeisiin maisemiin: maaliskuussa kävin Ranskan Alpeilla laskeskelemassa ja pääsiäisenä suunnattiin Pohjois-Norjan Lyngeniin vuoria ja vuonoja ihaileen. Silloinkin mietin, että voishan jotain kirjottaa, mutta äh missä inspiraatio...

Nytpä sitten suuntaamme ystäväni kanssa kesälomareissulle Lontoon kautta Skotlantiin. Länsi-Euroopan maista toi saarivaltio on yksi harvoista, missä en oo vielä käynyt edes pikasella visiitillä. Irlannissa olin aikoinaan viikon opiskelijareissulla, mutta muuten mulle ihan uusi kohde. Kiinnostus Skotlantiin on oikeastaan kytenyt jo kauan, muhun kun jostain syystä vetoaa avarat, karut, kylmät ja harvaan asutut paikat, joissa on upee luonto ja omaperäinen (?) kulttuuri. Pitäähän se käydä tarkistamassa vastaako mielikuva Skotlannista todellisuutta. Lampaita ja linnanraunioita? Viskiä ja kilttejä? Jatkuvaa sadetta ja usvaan kietoutuvia kyliä? Kiinnostus vaeltamiseen Skotlannissa lisääntyi, kun kuulin tästä West Highland Way -vaellusreitistä ja näin tän pyöräilyvideon Isle of Skyeltä. (En tosiaankaan ole itse mikään fillariharrastaja, mutta tuossa on jotenkin sykähdyttävällä tavalla kuvattu alueen maisemaa ja noi polut houkuttelee myös patikoimaan.) Ja tietty sitten kun päätettiin kesäreissun kohde, niin oon tässä kesällä katellut lämppäriksi areenasta Outlander -sarjaa. Ah ja voih!

Suunnitelmamme reissussa on siis eka fiilistellä pari päivää Lontoota ja lopuksi saman verran Edinburghia. Siinä välissä sitten tutustutaan Ylämaihin vaeltaen ja telttaillen. Eli todennäköisesti hörpitään sitä paljon puhuttua viskiä teltassa kaatosateessa ja koitetaan bongailla vuoria sumun seasta hyttysiä läiskien. Mun haaveissa ois myös ratsastaa, harrastan sitä vain reissussa ja viime kerrasta Mongoliassa on jo aikaa kaks vuotta. Ella haluaa yöpyä linnassa, joten koitetaan sekin järjestää :) .

Ps. Se teksti korjausompelusta yms. näkee kyllä päivänvalon vielä joskus.