Kesän kaikuja

Niinhän siinä kävi, että väsäsin blogin ja sain aikaiseksi kirjottaa kolme juttua. Sitten tuli joku elämä ja vei taas niin, ettei ole ollut oikeen saumaa palata asiaan. Seliseli, eihän se vaatis muuta, kun että ruudun ääressä notkuessaan päättäisikin uhrata tunnin tai pari kirjoittamiselle. Noh, nyt on viimeinen päivä saada edes yksi teksti syyskuulle ja luvata (joojoo...), että ens kuussa alan kirjoittaa säännöllisemmin. Koska sitä kirjoitettavaahan ois ja tykkäsin tästä blogi-ideasta. 

Mennyt kesä sisälsi monta kaunista hetkeä, tässä yksi niistä.

Suurin syy bloggausinnostuksen hiipumiseen lienee se, että kesäpestini päättyessä elokuun lopussa olin olettanut jääväni kesän jälkeiselle"lomalle". Se ois ollut aika kivaa, koska ois ollut mahdollisuus toteuttaa piiitkä ja eeppinen syysmatka Islanti-Färsaaret-Norja, jonka olin jo kaavaillut suurpiirteisen valmiiksi. Yllättäen kuvioihin tupsahtikin mahdollisuus uuteen työhön ja koska spontaanius ja minnetuulikuljettaa -asenne, niin laitoin syyssuunnitelmat uusiksi about päivässä. Nyt on sitten totuteltu taas uuteen meininkiin vaihteeksi. Vaiks en nyt just reissuun päässytkään, niin kaipa tästä vielä on mahdollisuus toteuttaa niitä aika monta. Tässä tarjoilen vielä pari otosta sieltä, missä vietin monta kesäistä arki-iltapäivää: 

Oli muuten terveellinen työympäristö. :)

Työmatka tämäkin. Koitin vältellä sammakoihin kompastumista.

Hihhih, kirjoitan tätä muuten kahvilassa pääkaupungin keskustassa...Vähän outoa, koska päädyin tänne aika randomilla, niinkuin toki vähän joka paikkaan. Siitä, miten tää blogi alkoi vois saada sen käsityksen, että tätä kirjoittaa tyyppi, jonka mielestä ryöppyyvät vesiputoukset, lumiset vuoret ja kaukaiset paikat ois siisteintä mitä on. Mutta yhtä vahvoja fiiliksiä voi herättää vaikka elokuva joka saa itkemään, kotiseudun hehkuvat pellot elokuisessa auringossa tai Töölönlahden pintaan heijastuvat valot syysyönä. Eikä se  että viihtyy enimmäkseen kumpparit jalassa meinaa sitä, etteikö niitä vois  nopeesti vaihtaa korkkareihin. Molemmat sopii, jos on semmoinen fiilis. Paitsi kohta, kun alkaa talvi ja just muistin, että pitäis viedä rakkaat lapikkaat suutarille paikattavaksi. Morjes, palataan asiaan.

Vaihteluhan virkistää... Ja kahvi ainakin, jos vaihtelu väsyttää. (Kuvassa se edellä mainittu lahti.)

Ps. Inspiraationa otsikkoon tuli mieleen Emma Salokoski Ensemblen esittämä Kesän kaikuja. Hyvä biisi!