Randoilua ranskalaisilla vuorilla

Massif du Mont Blanc karttaa on käännelty viime viikkoina kerran jos toisenkin ja chamonixtopo on ollut inspiroivaa iltalukemista. Kelien salliessa ollaan päästy tekemään muutama randoretki lähihuipuille ja -jäätiköille. Eka retki tehtiin Aiguille Pourrielle. Sinne on lyhyehkö (puoltoista tuntia?) skinnaus Cornu -hissin yläasemalta ja lasku Flégèren puolelle. Lähettiin liikkeelle ajoissa, koska ennuste oli, että näkyvyys on mennyttä puolenpäivän aikaan. Topissa meinasikin hiukan pelottaa, kun näkyvyys näytti menevän jo tuntia aiemmin. Onneksi pilvet huiteli menemään sen verran, että laskun ajan näki oikeen loistavasti. Lumi oli pehmeetä ja lasku mukava. 

Possujuna ylöspäin Aiguille Pourrielle.

Topissa! En mennyt suoraan alas, kuva ei ihan kerro ekan tiputuksen jyrkkyyttä...

Luvassa pilvistyvää. 

Viime viikolla toteutui myös haaveeni "mökkiretkestä" alppikämpälle. Kohteeksi suunniteltiin Albert huttia Tourin jäätikön laidalla, jonne oltais menty Col du Passonin kautta. Lähtöpäivä oli kuitenkin puuterifiesta trallallaata hillittömän lumisateen jälkeen, joten hissijonot Grands Montetsilla oli myös hillittömät. Varsinkin kun tehokkaampi kabiinihissi ei toiminut. Päästiin toppiin vasta yhden kieppeillä, joten muutettiin plääniä ja mentiin jäätikön poikki Argentièren refugeelle. Laskua tuli hiukan GM:n topista alas, mutta muuten reissu meni lähinnä hiihdellessä ja fiilistelessä. Ranskalaisen alppikämpän avoin talvipuoli oli yöpymiseen semiok - ei yhtä viihtyistä ja hyvin eristetty kuin kotoisat autiotuvat pohjoisessa, mutta tilaa oli paljon, kamiina löytyi ja huopia oli riittämiin. 

Maisemat kohillaan, onnellinen skinnaaja Argentièren jäätiköllä. Edessä häämttää Mont Dolentin huippu. 

Ilta hiipii vuorille. 

Mun retkikeitinsetti on edelleen mielestäni hyvin kuvauksellinen. :) Ranskalainen retkimuona kelpas kans. 

Näistä ja parista muusta retkestä jäi kytemään halu tehdä näitä lisää. Pikkuhiljaa täällä on oppinut reittejä, ihan pari vaan niistä on ehtinyt säiden ja terveyden salliessa tehdä ja aivan valtavasti oisi ideoita minne seuraavaksi. Taidot liikkua vuorilla kehittyvät hiljalleen ja huikeen kaunis mutta haasteellinen maailma ylhäällä vuorilla aukeaa tasamaan tallaajalle. Täytynee tulla uudelleen ja uudelleen, tänne ja muualle, jos joka reissulla oppisi vähän lisää...