Ilmassa oli jo illalla kirpeyttä ja sitten tadaa, aamulla maassa oli jossain määrin havaittavissa märkää lumen määritelmät täyttävää valkosta. Eikä ihan kaikki oo iltaankaan mennessä kadonnut. Lumi on mahdollistanut mulle elämäni aikana niin paljon huikeita kokemuksia, että joka kerta, kun sitä kesän jälkeen havaitsee ekan kerran herää semmonen hulppee ilo ja huhhahhei. Tarjoilen tässä talvifiiliksissä kaikella rakkaudella muutaman satunnaisen lumimaiseman vuosien varrelta.
 |
| Tulkoon valkeus. Ja talven kauneus. Mustavaara, Pallas/2012. |
 |
| Oisko tää Urtasjokilaakso? Lossujärveltä Pihtsukselle hiihdeltiin. Käsivarsi/2013. |
 |
Hämärä jo metsään hiipi... Pallas/2012.
 |
Pari päivää vain Parasta kohti. Käsivarsi/2011.
 |
| Ja taas sitä valkeutta jossain pohjoisessa. Pallas/2012. |
|
|
 |
| Uusin lumi-ihastukseni Alpit. Méribel, Ranska/2014. |
Oikeestaan aattelin kirjoittaa ihan toisesta aiheesta, mutta kuinka ollakaan nää lumifiilikset tuntui tärkeemmältä. :) Lumi tuo muistoja mieleen ja vahvistaa uusia haaveita siihen liittyen. Kai sitä joskus on tullut kirottuakin, esim. kun koittaa kömpiä takasin suksille puolen metrin pehmoseen hötöön upottuaan tai kun pyryttää niin paljon, ettei nää ajaa vaiks pyyhkijät viuhtoisi täysillä. Harvinaisempia hetkiä tosin. Useemmiten kun alla on mikä tahansa kulkupeli, joka soveltuu lumella liikkumiseen, niin sen kanssa on tosi jees toimia. Talvee ootellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti